Lue
Pauliinan tarina oikeustieteen opinnoista: ”Avoimen väylähaun kautta oikeustieteen
opiskelijaksi Itä-Suomen yliopistoon!”
 |
Pauliina Moilanen, nykyinen tutkinto-opiskelija.
|
Mikä
antoi kimmokkeen opiskelullesi?
Olen aina (vasta aikuisiässä tosin) halunnut opiskella, ja
olenkin opiskellut puutarhuriksi sekä suorittanut turvallisuusvalvojan
erikoisammattitutkinnon, alun perin olen koulutukseltani merkonomi. Olen joskus
”sata vuotta” sitten pyrkinyt kauppakorkeaan sekä oikikseen, mutta pääsykokeet
olivat mahdoton urakka minulle perheellisenä ja työssäkäyvänä. Kimmoke lähteä
opiskelemaan tuli siitä, kun ymmärsin, että avoimen väylän kautta on
mahdollista päästä tutkinto-opiskelijaksi yliopistoon.
Miten
päädyit oikeustieteeseen (hallinto-oikeuteen ja yleisiin
oikeusjärjestysopintoihin)? Ammatillisista tarpeista vaiko tutkintoa
tavoittelemaan jo alusta pitäen?
Oikis ja yliopisto/korkeakoulu ovat siis aina olleet
jonkinlainen haaveeni, ja Mikkelin kesäyliopiston kautta suoritettavia
Itä-Suomen yliopiston (UEF) avoimen kursseja sekä väylää olen moneen kertaan
miettinyt Mikkeliin muuton jälkeen. Kysyin kaksi vuotta sitten esimieheltäni,
että mitä kannattaisi opiskella, kun intoa on - ja häneltä sain vinkin näistä
Mikkelin kesäyliopiston kursseista. Toki olin siis niitä jo aiemmin miettinyt,
mutta esimiehen suositus vahvisti lähtemään opiskelemaan. Valitsin aluksi
hallinto-oikeuden perusopintokokonaisuuden - ajattelin, että 25 op on
realistisempi saada kokoon kuin 60 op.
Millaista
opiskelu on ollut työn ohessa? Mikä yllätti (jos jokin yllätti), alkoiko
opiskelu sujua heti alusta pitäen?
Osallistuin syksyllä 2018 uusien opiskelijoiden infoon,
josta sain todellisen buustin opiskeluihin. Tiina Roikonen ja muu Mikkelin
kesäyliopiston sekä UEF:n porukka kertoivat todella innostavasti opiskelusta ja
mahdollisuudesta päästä tutkinto-opiskelijaksi avoimen väylän kautta ilman
pääsykokeita.
Urakka alkoi Oikeustieteiden ABC -kurssilla (nykyisin
Oikeustieteen perusteet -kurssi), joka tuntui järkeen käyvältä ja rennolta
suorittaa, kun pystyi testaamaan omaa osaamistaan sähköisesti ennen tenttiä.
Kuitenkin tenttiin mennessä jännitti ihan hirvittävän paljon. Tentti meni läpi,
mikä olikin edellytys seuraavien kurssien suorittamiseksi. Seuraava kurssi oli
Yleishallinto-oikeus ja luennoitsijana emeritus professori Tarmo Miettinen,
jonka luentoja on ilo kuunnella ja luennoille ilo osallistua. Tämäkin kurssi
meni kunnialla läpi, vaikka ennen tenttiä tuntui, etten osaa mitään (sama tunne
on edelleen ennen jokaista tenttiä 😊).
Koska olin ottanut hallinto-oikeuden perusopintokokonaisuuden,
ei joka kuukaudelle ollut tenttejä. Itselleni ei pakkotahtinen opiskelu
onnistu. Edes raha (maksettu kurssikokonaisuus) ei toimi motivaattorina, joten
senkin vuoksi leppoisa tahti oli tärkeää, jotta innostus säilyi. Kun huomasin,
että kurssi kurssilta opintopisteitä kertyy, voisi todeta, että nälkä kasvoi
syödessä. Kun olin saanut 25 op täyteen aika kivuttomasti, päätin, että
kyllähän tällä tahdilla ja lukuinnolla suoritan seuraavat 35 op ja aloin ottaa
yksittäisiä kursseja yleisistä oikeusjärjestysopinnoista. Haave yliopistoon
sisäänpääsystä alkoi kasvaa ja suorastaan häämöttää horisontissa. Alkuvuodesta
2020 päätin, että 60 op on saatava täyteen tämän kevään aikana, jotta pääsen
hakemaan jo kevään haussa tutkinto-opiskelijaksi. Kun keväällä koronaepidemia
keskeytti kaiken muun harrastustoiminnan, oli se helpotus ja pelastus opintoja
ajatellen – ja pisteitä oli lopulta määräpäivään mennessä 66 op. Ihan kaikessa
on siis myös jotain hyvää.
Olimme mieheni kanssa monen vuoden säästämisen jälkeen
unelmamatkallamme Etelä-Amerikassa tammikuussa 2020. Matkan paluupäivää
seuraavana aamuna klo 8.00 oli Perhe- ja jäämistöoikeuden tentti. Tein ennen
matkaa muistiinpanoja, otin kirjat mukaan ja reissussa muutamana päivänä jopa
sain luettua. Eniten luin paluumatkalla, kun lento kesti yhteensä 16 h +
bussimatka Hki-Mikkeli vielä päälle! Vaikka jonkinasteista jetlagia oli
ilmassa, kun tulin tenttiin, meni sekin tentti läpi (eikä edes rimaa hipoen).
Aina on puhuttu opiskelutekniikasta ja oman sellaisen löytämisestä.
Kursseja suorittaessa löysin oman tekniikkani; luen ja merkitsen tärkeimmät
kohdat (post-it lapuilla tms.), sen jälkeen kirjoitan tärkeimmät kohdat omiin
muistiinpanoihin, joita vielä luen, mielellään myös ko. lakiteksti vieressä.
Tämä voi kuulostaa työläältä, mutta itse en sitä sellaisena koe. Joitakin loma-
tai saldopäiviä olen pitänyt ennen tenttejä ja käräjäoikeuden istuntojen
seuraamiseen, mutta muuten ei opiskelu ole vaatinut minulta mitään uhrauksia. Televisiosta
ei nykyään tule mitään järkevää, joten siihenkin käytettävän ajan on voinut
hyvin lukea. Vaikka opiskelu vaatii päättäväisyyttä, ajan ja tekemisten
tehokasta organisointia ja vahvoja istumalihaksia (itse kyllä luen yleensä
sohvalla maaten 😊), ei mikään ole
tuntunut ”vaatimiselta”.
Eniten opiskelussa on yllättänyt se, ettei tämä olekaan
ollut niin vaikeaa ja aikaa vievää kuin olin kuvitellut. Vaikka pari hylättyä
on tullut (erittäin hankaliksi tunnetuista kursseista), eivät ne ole
lannistaneet. Toisen näistä sain suoritettua oppimistehtävinä ja
toisen pääsen ilmeisesti skippaamaan kokonaan. Ilman Mikkelin kesäyliopiston Tiina Roikosen neuvoa en olisi ymmärtänyt, että
voin ottaa ko. kurssin tilalle minulle sopivamman kurssin, ja tällä neuvolla
sain Hallinto-oikeuden 25 op täyteen.
Mitä
opiskelu on kohdaltasi sinulta / läheisiltä vaatinut (jos on vaatinut jotakin)?
Mieheni on ollut koko ajan erittäin kannustava, enkä
varmasti olisi saanut opintoja eteenpäin, jos hän olisi ollut jotenkin
opiskelua vastaan tai ei olisi arvostanut tätä hommaa. Joku voisi kokea
puolison opiskelun uhkana, mutta onneksi meillä ei ole näin. Aikuiset lapseni
todennäköisesti ovat ensin ihmetelleet, että miksi opiskelen, mutta eivät ole
arvostelleet urakkaa (ainakaan ääneen). Ammattikouluikäiselle nuorimmaiselle
olen toivottavasti edes vähän näyttänyt esimerkkiä, että lukeminen kannattaa.
Kuinka
tutkintotavoitteinen opiskelu on onnistunut/sujunut Mikkelistä käsin?
Mikkelin kesäyliopistosta olen saanut koko ajan - ja aina
kun olen kysynyt - aivan äärettömän paljon apua niin eri järjestelmissä
seikkailemiseen kuin opintojen suunnitteluun ja yksittäisiin kursseihin
liittyvissä asioissa! Yksin ei tosiaankaan ole tarvinnut pähkäillä ja kaikki
apu ja tuki tulee aina huippunopeasti ja helposti. Jätti-iso kiitos kaikille
Mikkelin kesäyliopiston ihmisille! Myös UEF:n facebook -ryhmä on ollut useasti
apuna jo ihan pelkästään muiden ihmettelyjä lukiessa. Kaikilla on tietysti oma
tyylinsä oppia, mutta suosittelen osallistumista kaikille luennoille, jos ja
kun sellaisia on tarjolla. Kaikkihan siirtyi koronan myötä keväällä verkkoon ja
paljon on luentoja striimattuna, joten niitä voi katsoa ja kuunnella silloin
kun itselle parhaiten sopii, esim. automatkalla, jos on menoa pidemmälle. Itse
koin varsin viihdyttävänä (ja toki hyödyllisenä kurssia ajatellen) professori
Pauli Rautiaisen pitämät Valtiosääntöoikeuden parin vuoden takaiset luennot,
jotka vielä viime syksynä olivat kuunneltavissa ja katsottavissa.
Olen edelleen ihmeissäni ja ikionnellinen sisäänpääsystä
yliopistoon. Mikäli yhtään mietit,
että kannattaako ja että pystytkö, vastaan että kannattaa ja pystyt! Kokeile vaikka
kurssi kerrallaan, opiskelu vie mukanaan.
Terveisin,
Pauliina, tutkinto-opiskelija Itä-Suomen yliopistosta
P.S. Tämän syksyn oikeustieteen info järjestetään ke 9.9. klo 17.00 - olet lämpimästi tervetullut mukaan! Pauliina on paikalla kertomassa omista opiskelukokemuksistaan.