maanantai 14. syyskuuta 2020

 

Mikkelin sotakirjallisuustapahtumassa välivuosi

Mikkelin IV sotakirjallisuustapahtumassa - Ihminen sodan jaloissa oli tarkoitus tarkastella syyskuun viimeisenä viikonloppuna pakolaisuutta, siirtolaisuutta ja evakkoteemaa taiteen ja tutkimuksen, kauno- ja tietokirjallisuuden kautta. Valitettavasti joudumme siirtämään koronapandemian takia tapahtuman vuodella eteenpäin.

Miksi sotakirjallisuustapahtuma rantautui juuri Mikkeliin?

Sotakirjallisuustapahtuma sai alkunsa hieman yli neljä vuotta sitten. Tapahtuman synty kytkeytyy vahvasti Mikkeliin avattavaan Sodan ja rauhan keskus Muistiin. Neljä vuotta sitten, kun Muisti oli vielä hankevaiheessa, pohdimme millaisia tapahtumia keskuksen ympärille voisi rakentaa. Sodan ja rauhan keskus Muistin näyttelyt tulevat kertomaan Suomen ja suomalaisten osallisuudesta sotaan, yksilön kokemuksista ja sodasta ilmiönä. Mitä muuta Muisti voisi tarjota? 
Muistin sisältöjohtaja Pia Puntanen pohti hankevaiheessa että, onkohan sotakirjallisuudella omaa kirjallisuustapahtumaa? Hän otti yhteyttä FL Pirkko Heikkiseen, jonka muistamme laajasti kirjallisuuteen perehtyneenä, kulttuurin voimahahmona ja sivistyksen puolestapuhujana. Pirkko innostui ideasta välittömästi ja totesi: ”Ei ole, mutta sellainenhan täytyy järjestää!”. Neljännen tapahtuman omistamme Pirkko Heikkisen muistolle.

Mikkelin sotakirjallisuustapahtuman ideana on ollut yhdistää saman teeman alle kirjallisuuden eri lajeja; kaunokirjallisuutta, seikkailukirjallisuutta ja tutkimusta. Uskomme vakaasti, että sodasta ja rauhasta riittää jaettavaa, ja eri näkökulmien esilletuominen rikastuttaa keskustelua ja lukijoiden suhtautumista sotaa käsittelevään kirjallisuuteen.
 
Elämme parhaillaan hyvin poikkeuksellista aikaa koronan keskellä. Korona rajoittaa vapauutamme liikkua ja tavata ihmisiä, se luo turvattomuutta ja epävarmuutta elämäämme. Kevään aikana pandemian torjumisessa on käytetty samaa sanastoa kuin sodasta. Vapauden ja terveyden menettäminen ovat antaneet pienen aavistuksen siitä, mitä on elää kriisin keskellä. Sotakirjallisuustapahtuman teema Ihminen sodan keskellä muistuttaa siitä, että ihmiset elävät sodan keskellä tänäkin päivänä.
 
80 vuotta sitten sadattuhannet suomalaiset joutuivat jättämään kotinsa ja etsimään uuden asuinsijan.  Vaikka evakoiden asuttamisprojekti suoritettiin Suomessa teknisesti hyvin, evakot kokivat myös torjuntaa, vierautta ja hyväksymättömyyttä. Pakkolähdön, luopumisen ja siirtolaisuuden ylisukupolvinen kokemus on edelleen läsnä evakoiden jälkeläisten elämässä.

SA-kuva

Siirrämme Mikkelin IV sotakirjallisuustapahtuman syyskuuhun 2021. Toivomme, että tapahtuman sisältö säilyy kutakuinkin samana, ehkä pienillä lisämausteilla höystettynä.

Tämän vuoden tapahtumaan olivat lupautuneet puhujiksi kirjailija Sirpa Kähkönen. Hänen oli tarkoitus piirtää kuva ylisukupolvisista evakkokokemuksista ja sukujen tarinoista, joita yksilöt kantavat edelleen mukanaan. Ilmari Leppihalmeen puheenvuorossa olisi perehdytty suomalaisen evakkokirjallisuuden muotoihin ja muutoksiin ajan kuluessa, aina sota-ajasta nykypäivään. Antero Kahila olisi käsitellyt miten toisen maailmansodan pakolaiset ja evakot ovat tulleet hyväksytyiksi tai torjutuiksi uusissa yhteisöissään ja millaisia kertomuksia tai hiljaisuuksia heidän muistinsa ovat niistä rakentaneet.


Kirjallisuudentutkija ja tietokirjailija Olli Löytyn tarkoituksena oli kertoa, kuinka sarjakuva voi parhaimmillaan korjata siirtolaisuuteen liittyviä juurettomuuden tunteita ja ratkoa kulttuurisen kanssakäymisen aiheuttamia ristiriitoja. Lotta Nuotio olisi kertonut kirjansa Yksi Miljoonista päähenkilön Modin tarinan, kuinka hän muuttuu sotaa paetessaan kirurgista ”pakolaiseksi” ja pakolaisesta ”syyrialaiseksi”. Pakolainen muuttuu helposti silmissämme ”massaksi” tai ”vyöryksi” ja menettää oman menneisyytensä ja identiteettinsä.


Mikkelin IV sotakirjallisuustapahtumaan odotellessa, ehdotamme Ihminen sodan jaloissa tematiikkaan liittyen muutamaa lukuvinkkiä:  

  • Lotta Nuotio: Yksi Miljoonista. Modin pako Syyriasta (2016)
  • Sirpa Kähkösen Kuopio-sarja, erityisesti Muistoruoho (2019)
  • Eeva Kilpi: Rajattomuuden aika (2017)
  • Karjalani, Karjalani, maani ja maailmani: kirjoituksia Karjalan menetyksestä ja muistamisesta, evakoiden asuttamisesta ja selviytymisestä. Useita kirjoittajia. Toimittaneet: Pirkko Kanervo ja Olli Kleemola.
  • Oulun yliopiston tutkimushanke Tunnustuksia löytyy: https://recognitionandbelonging.com/about/
  • Turun yliopiston tutkimushanke Sarjakuva ja siirtolaisuus. Kuuluminen, kerronta, aktivismi alta löytyy mm. erilaisia siirtolaisuutta käsitteleviä sarjakuvia. https://migrationcomics.fi/ 


Ensi vuonna Mikkelin sotakirjallisuustapahtuma tulee entistä ehompana ja uljaampana. Tapahtuma järjestetään upouudessa Sodan ja rauhan keskus Muistissa syyskuun viimeisenä viikonloppuna. Järjestäjinä ovat olleet alusta lähtien Mikkelin kesäyliopisto, Sodan ja rauhan keskus Muisti, Mikkelin seutukirjasto ja Mikkelin museot. 

Kaikkien järjestäjien puolesta toivotamme teidät tervetulleiksi ensi vuonna Mikkelin IV sotakirjallisuustapahtumaan syyskuun viimeisenä viikonloppuna!


Pia Puntanen, sisältöjohtaja
Sodan ja rauhan keskus Muisti 
ja 
Anne Havukainen, rehtori 
Mikkelin kesäyliopisto

 


keskiviikko 2. syyskuuta 2020

 

Lue Pauliinan tarina oikeustieteen opinnoista: ”Avoimen väylähaun kautta oikeustieteen opiskelijaksi Itä-Suomen yliopistoon!”

 

Pauliina Moilanen,
nykyinen
tutkinto-opiskelija.

Mikä antoi kimmokkeen opiskelullesi?

Olen aina (vasta aikuisiässä tosin) halunnut opiskella, ja olenkin opiskellut puutarhuriksi sekä suorittanut turvallisuusvalvojan erikoisammattitutkinnon, alun perin olen koulutukseltani merkonomi. Olen joskus ”sata vuotta” sitten pyrkinyt kauppakorkeaan sekä oikikseen, mutta pääsykokeet olivat mahdoton urakka minulle perheellisenä ja työssäkäyvänä. Kimmoke lähteä opiskelemaan tuli siitä, kun ymmärsin, että avoimen väylän kautta on mahdollista päästä tutkinto-opiskelijaksi yliopistoon.

Miten päädyit oikeustieteeseen (hallinto-oikeuteen ja yleisiin oikeusjärjestysopintoihin)? Ammatillisista tarpeista vaiko tutkintoa tavoittelemaan jo alusta pitäen?

Oikis ja yliopisto/korkeakoulu ovat siis aina olleet jonkinlainen haaveeni, ja Mikkelin kesäyliopiston kautta suoritettavia Itä-Suomen yliopiston (UEF) avoimen kursseja sekä väylää olen moneen kertaan miettinyt Mikkeliin muuton jälkeen. Kysyin kaksi vuotta sitten esimieheltäni, että mitä kannattaisi opiskella, kun intoa on - ja häneltä sain vinkin näistä Mikkelin kesäyliopiston kursseista. Toki olin siis niitä jo aiemmin miettinyt, mutta esimiehen suositus vahvisti lähtemään opiskelemaan. Valitsin aluksi hallinto-oikeuden perusopintokokonaisuuden - ajattelin, että 25 op on realistisempi saada kokoon kuin 60 op.

Millaista opiskelu on ollut työn ohessa? Mikä yllätti (jos jokin yllätti), alkoiko opiskelu sujua heti alusta pitäen?

Osallistuin syksyllä 2018 uusien opiskelijoiden infoon, josta sain todellisen buustin opiskeluihin. Tiina Roikonen ja muu Mikkelin kesäyliopiston sekä UEF:n porukka kertoivat todella innostavasti opiskelusta ja mahdollisuudesta päästä tutkinto-opiskelijaksi avoimen väylän kautta ilman pääsykokeita.

Urakka alkoi Oikeustieteiden ABC -kurssilla (nykyisin Oikeustieteen perusteet -kurssi), joka tuntui järkeen käyvältä ja rennolta suorittaa, kun pystyi testaamaan omaa osaamistaan sähköisesti ennen tenttiä. Kuitenkin tenttiin mennessä jännitti ihan hirvittävän paljon. Tentti meni läpi, mikä olikin edellytys seuraavien kurssien suorittamiseksi. Seuraava kurssi oli Yleishallinto-oikeus ja luennoitsijana emeritus professori Tarmo Miettinen, jonka luentoja on ilo kuunnella ja luennoille ilo osallistua. Tämäkin kurssi meni kunnialla läpi, vaikka ennen tenttiä tuntui, etten osaa mitään (sama tunne on edelleen ennen jokaista tenttiä 😊).

Koska olin ottanut hallinto-oikeuden perusopintokokonaisuuden, ei joka kuukaudelle ollut tenttejä. Itselleni ei pakkotahtinen opiskelu onnistu. Edes raha (maksettu kurssikokonaisuus) ei toimi motivaattorina, joten senkin vuoksi leppoisa tahti oli tärkeää, jotta innostus säilyi. Kun huomasin, että kurssi kurssilta opintopisteitä kertyy, voisi todeta, että nälkä kasvoi syödessä. Kun olin saanut 25 op täyteen aika kivuttomasti, päätin, että kyllähän tällä tahdilla ja lukuinnolla suoritan seuraavat 35 op ja aloin ottaa yksittäisiä kursseja yleisistä oikeusjärjestysopinnoista. Haave yliopistoon sisäänpääsystä alkoi kasvaa ja suorastaan häämöttää horisontissa. Alkuvuodesta 2020 päätin, että 60 op on saatava täyteen tämän kevään aikana, jotta pääsen hakemaan jo kevään haussa tutkinto-opiskelijaksi. Kun keväällä koronaepidemia keskeytti kaiken muun harrastustoiminnan, oli se helpotus ja pelastus opintoja ajatellen – ja pisteitä oli lopulta määräpäivään mennessä 66 op. Ihan kaikessa on siis myös jotain hyvää. 

Olimme mieheni kanssa monen vuoden säästämisen jälkeen unelmamatkallamme Etelä-Amerikassa tammikuussa 2020. Matkan paluupäivää seuraavana aamuna klo 8.00 oli Perhe- ja jäämistöoikeuden tentti. Tein ennen matkaa muistiinpanoja, otin kirjat mukaan ja reissussa muutamana päivänä jopa sain luettua. Eniten luin paluumatkalla, kun lento kesti yhteensä 16 h + bussimatka Hki-Mikkeli vielä päälle! Vaikka jonkinasteista jetlagia oli ilmassa, kun tulin tenttiin, meni sekin tentti läpi (eikä edes rimaa hipoen).

Aina on puhuttu opiskelutekniikasta ja oman sellaisen löytämisestä. Kursseja suorittaessa löysin oman tekniikkani; luen ja merkitsen tärkeimmät kohdat (post-it lapuilla tms.), sen jälkeen kirjoitan tärkeimmät kohdat omiin muistiinpanoihin, joita vielä luen, mielellään myös ko. lakiteksti vieressä. Tämä voi kuulostaa työläältä, mutta itse en sitä sellaisena koe. Joitakin loma- tai saldopäiviä olen pitänyt ennen tenttejä ja käräjäoikeuden istuntojen seuraamiseen, mutta muuten ei opiskelu ole vaatinut minulta mitään uhrauksia. Televisiosta ei nykyään tule mitään järkevää, joten siihenkin käytettävän ajan on voinut hyvin lukea. Vaikka opiskelu vaatii päättäväisyyttä, ajan ja tekemisten tehokasta organisointia ja vahvoja istumalihaksia (itse kyllä luen yleensä sohvalla maaten 😊), ei mikään ole tuntunut ”vaatimiselta”.  

Eniten opiskelussa on yllättänyt se, ettei tämä olekaan ollut niin vaikeaa ja aikaa vievää kuin olin kuvitellut. Vaikka pari hylättyä on tullut (erittäin hankaliksi tunnetuista kursseista), eivät ne ole lannistaneet. Toisen näistä sain suoritettua oppimistehtävinä ja toisen pääsen ilmeisesti skippaamaan kokonaan. Ilman Mikkelin kesäyliopiston Tiina Roikosen neuvoa en olisi ymmärtänyt, että voin ottaa ko. kurssin tilalle minulle sopivamman kurssin, ja tällä neuvolla sain Hallinto-oikeuden 25 op täyteen.

Mitä opiskelu on kohdaltasi sinulta / läheisiltä vaatinut (jos on vaatinut jotakin)?

Mieheni on ollut koko ajan erittäin kannustava, enkä varmasti olisi saanut opintoja eteenpäin, jos hän olisi ollut jotenkin opiskelua vastaan tai ei olisi arvostanut tätä hommaa. Joku voisi kokea puolison opiskelun uhkana, mutta onneksi meillä ei ole näin. Aikuiset lapseni todennäköisesti ovat ensin ihmetelleet, että miksi opiskelen, mutta eivät ole arvostelleet urakkaa (ainakaan ääneen). Ammattikouluikäiselle nuorimmaiselle olen toivottavasti edes vähän näyttänyt esimerkkiä, että lukeminen kannattaa.

Kuinka tutkintotavoitteinen opiskelu on onnistunut/sujunut Mikkelistä käsin?

Mikkelin kesäyliopistosta olen saanut koko ajan - ja aina kun olen kysynyt - aivan äärettömän paljon apua niin eri järjestelmissä seikkailemiseen kuin opintojen suunnitteluun ja yksittäisiin kursseihin liittyvissä asioissa! Yksin ei tosiaankaan ole tarvinnut pähkäillä ja kaikki apu ja tuki tulee aina huippunopeasti ja helposti. Jätti-iso kiitos kaikille Mikkelin kesäyliopiston ihmisille! Myös UEF:n facebook -ryhmä on ollut useasti apuna jo ihan pelkästään muiden ihmettelyjä lukiessa. Kaikilla on tietysti oma tyylinsä oppia, mutta suosittelen osallistumista kaikille luennoille, jos ja kun sellaisia on tarjolla. Kaikkihan siirtyi koronan myötä keväällä verkkoon ja paljon on luentoja striimattuna, joten niitä voi katsoa ja kuunnella silloin kun itselle parhaiten sopii, esim. automatkalla, jos on menoa pidemmälle. Itse koin varsin viihdyttävänä (ja toki hyödyllisenä kurssia ajatellen) professori Pauli Rautiaisen pitämät Valtiosääntöoikeuden parin vuoden takaiset luennot, jotka vielä viime syksynä olivat kuunneltavissa ja katsottavissa.

Olen edelleen ihmeissäni ja ikionnellinen sisäänpääsystä yliopistoon. Mikäli yhtään mietit, että kannattaako ja että pystytkö, vastaan että kannattaa ja pystyt! Kokeile vaikka kurssi kerrallaan, opiskelu vie mukanaan.


Terveisin,

Pauliina, tutkinto-opiskelija Itä-Suomen yliopistosta

P.S. Tämän syksyn oikeustieteen info järjestetään ke 9.9. klo 17.00 - olet lämpimästi tervetullut mukaan! Pauliina on paikalla kertomassa omista opiskelukokemuksistaan.

 

  Usein kysytyt kysymykset Avoimen yliopiston opinnoista Mitä ovat avoimet yliopisto-opinnot? Avoimen yliopiston opinnot ovat nimensä mu...